Pitääkö bloggaajan elää kuten opettaa? Kirjoitin keväällä "5 kysymystä, jotka kysyn itseltäni ennen kuin ostan" postauksen, joka on ollut yksi blogini pidetyimmistä ja luetuimmista. (Ja josta sain taas hiljattain mieltä lämmittävää palautetta, kiitos Preferita ja kommentoijat!) Toki pyörittelin näitä mietteitä mielessäni ennen postauksen kirjoittamistakin, enhän muuten sitä olisi kirjoittanut, mutta ihan niin konkreettista viiden kohdan muistilistaa en ollut sovituskopissa kuitenkaan varsinaisesti käynyt läpi. Ajatusten kirjoittaminen ylös usein selkiyttää niitä entisestään ja aina postauksen kirjoittamisesta lähtien ovat kirjoittamani sanat kummitelleet ostoksilla mielessäni tuon tuostakin. Aiheuttiko tämä nyt sen 'vau'-fiiliksen? Onhan tämä vähän turhan pitkä, kirjoitinhan siihen postaukseenkin kuinka liian pitkää/lyhyttä, tiukkaa/väljää, yms. ei kannata ostaa, vaan pitäisi odottaa sitä täydellistä. Tokihan jos moisia "ohjeita" internetin ihmemaailmaan viljelen, on minun parasta pitäytyä niissä itsekin. Ja hyvä niin, (virhe)ostokset ovat vähentyneet entisestään. Ja toisaalta turha vatvominenkin on hieman vähentynyt; jos vaate kerta on selkeästi 'vau' ja sopivassa hintaluokassa, miksi kiusaisin itseäni viikkokausia juupas-eipäs leikillä?
Should a blogger practise what she preaches? In April I wrote a post "5 questions I ask myself before purchasing", which has been one of my most read and liked posts of all time. The questions were absolutely genuine though I can say I'd never had such a concrete five point checklist to go through in the fitting room before. But as always, writing my thoughts down made them even more clear and ever since that post I've had my own words echoing around my head everytime I've been shopping. Hauting me even. Did this really make me go 'wow'? This is a bit too long, didn't I say that if it's too long/short, tight/loose, etc. it should stay in the store while you keep searching for the perfect one. If you've got the guts to push such advice into the interwebs, then the least you can do is stick to it yourself. And it's all good, I've been making even less (bad) purchases. And on the other hand, I've also managed to shed some of the useless procrastination from the process; if it's a clear "wow" and in my budget, then why should I put myself through weeks of to-buy-or-not-to-buy agony?
Mutta eihän kukaan meistä ole täydellinen, ei edes hillityn hallitun kuvan itsestään antanut bloggaaja. Henkkamaukan paketista paljastuneen kashmir-neuleen kohdalla ensimmäinen reaktio oli pettymys. Liian pitkä, ei tarpeeksi väljä, alareunan resori ei oikein toimi - palautukseen! Viikon verran neule nökötti pussissaan yöpöydän kulmalla muistuttamassa, että sitä pitäisi sovittaa vielä kerran ja viedä sitten palautukseen. Sovittaa vielä kerran, jaa että miksi? No, en tiedä, mutta kun sen vielä kerran sovituksen aika koitti, totesin neuleen olevankin aika kiva, kun helmaa vähän laskostelee. Periaatteessa vaatteet, joita pitää erityisesti asetella eivät mielestäni ole mistään kotoisin, niissä harvoin on varma olo, kun koko ajan pitää huolehtia pysyykö se kuten sen asettelit. Mutta onhan tämä niin pehmoinenkin. Värikin on kaunis ja juuri niitä kaipaamiani sävyjä. Ja vilukissalle tuli sovittaessa jopa lämmin. Selässä oleva saumakin on kiva yksityiskohta (ja minkä bootyn tuo laskostetun neuleen ja täydellisesti istuvien farkkujen yhdistelmä luokaan, hih). Mistä muualta löytäisin edes puoliksi yhtä hyvän kashmir-neuleen alle sadan euron? Alennuskoodin kera tämän hinta jäi alle kuuteenkymppiin. Joka sekin on penninvenyttäjälle neuleesta paljon, mutten toisaalta akryylineuleitakaan suostu ostamaan ja neuleiden kohdalla minulla on vaatekaapissa täten lähes ammottava aukko.
Neule sai jäädä.
Jotten ihan tekopyhäksi heittäytyisi, pitäisiköhän listaan nyt lisätä jonkinlainen kuutoskohta; "Oletko ehdottoman varma, että vaate tulee käyttöön ja tarpeeseen, vaikkei täyttänytkään kaikkia aiempia kohtia?". Tai ehkä sittenkin vain vastuuvapauslauseke; "oikeudet ajoittaisiin muutoksiin bloggaajan ostopäätöksentekoprosessissa pidätetään"!
But no one's perfect, right? Not even the seemingly calm and collected blogger. When I tried on this cashmere sweater I'd ordered from H&M, my initial reaction was disappointment. Too long, not loose enough -> return! It then spent a week in it's plastic bag on the edge of my bedside table, waiting for that last fitting before taking it back. Why would it need a last fitting? Well, who knows, but when it was time for that last fitting, I actually realized it's quite cute when you turn the hem a little bit. In theory I think that clothes that need to be adjusted every time you wear them kinda suck, you rarely feel confident in them, cause you're always worrying about if it stays in place like you want it to. But this sweater is sooo soft. The shade is so pretty and exactly what I wanted. And as someone who's always cold, I even felt quite warm when I was trying it on. And I love the seam on the back (not to mention the booty the combination of perfectly fitting jeans and the folded sweater creates, haha)! Where else could I find even half as good of a cashmere sweater for under a hundred euros? With a discount code, this was a tad under 60€. Which is a lot for a sweater for a penny pincher like me, but on the other hand I refuse to buy acrylic and therefore I've got a gaping hole in my closet when it comes to sweaters.
The sweater got to stay.
Now to not be a complete hypocrite, should I add a sixth point to the list; "Are you absolutely sure that you will use the garment anyway although it didn't check all the previous boxes?". Or maybe just add a disclaimer; "The blogger reserves the right to temporary changes in her decision making process at any given time"!
No comments :
Post a Comment